Panu Koskela on kokenut tekijä, mutta tuore kasvo kasvavassa Solidabiksessa. Solidabikseen Panu värvättiin suosittelun perusteella ja hän on hypännyt sujuvasti vaativaan rooliinsa. ”Solidabikselle siirtymisen myötä tulleet uudet roolit ja uudenlainen ympäristö luovat innostavia haasteita. Kokeneen kehittäjätiimin luotsaaminen täysin uutena kasvona on nöyrä paikka, mutta porukka on selkeästi erittäin mukavaa ja ottanut minut hyvin vastaan.”

Panulla on tietokoneet verissä, ei tosin onneksi ihan kirjaimellisesti. Isä oli töissä it-alalla, joten Panun elämään tietokoneet hiipivät varhain. Pihaleikit eivät kiinnostaneet; hiekkalaatikko löytyi bittiavaruudesta. Panu osoitti myös luovaa lahjakkuutta ja aloitti lauluharrastuksen alle 5-vuotiaana. Nykyään Panu laulaa bändissä ja soittaa kitaraa ja pianoa. Musiikin ohella Panulla kasvoi into matematiikkaan, logiikkaan, teknologioihin ja yleiseen nörtteilyyn. Opiskelupaikkaa miettiessä luovuuden ja tekniikan yhdistäminen kiinnosti. Opiskelupaikaksi valikoitui lopulta tähän tähtäävä ICT-Innovaattori-linja.

Luontaista luovuutta pystyi opiskellessa myös käyttämään. ”Opiskeluissa projektimuotoisten kurssien toimeksiannot olivat hyvin vapaita, joten otin vapauden tehdä luovia ja omasta mielestänikin hölmöjä töitä, kuten käyttäjän alpha-aaltojen mukaan pyörivän tuulettimen tai karttapohjaisen ”maailman suurimman” muistipelin.” kertoo Panu. ”Jos asetut suoraan tekemään jotakin tarpeetonta, paine onnistuneesta lopputuloksesta katoaa. Voit vapaasti tehdä virheitä. Tämä omintakeiselta vaikuttava lähestymistapa ei kuitenkaan poista tarvetta yrittää täysillä toteuttaa ideaansa”. Loppuun Panu haluaa kuitenkin vielä täsmentää: ”Työelämän tulostavoittelussa ja vakavahenkisessä ammattimaisuudessa vastaavalle vapaudelle on vähemmän kysyntää, mutta ehkä jossakin muodossa luova hulluuskin auttaisi innovaatioiden syntymisessä.”

Panu aloitti teknisen arkkitehtuurin parissa jo harjoittelijana. Hänen vastuullaan oli arkkitehtuurillinen uudistus suuressa finanssialan ohjelmistohankkeessa ja tästä eteenpäin hän on työskennellyt laajasti erilaisissa vaativissa arkkitehtirooleissa suorassa asiakasrajapinnassa. Esimerkkinä Panu mainitsee Suomen suurimpiin yksityisiin sijoittajiin kuuluvan asiakkaan, joka pyysi Panun suunnittelemaan ja toteuttamaan koko talon ohjelmistokehityksen digitaalista transformaatiota. Sisäisistä suosituksista poiketen Panu hylkäsi vanhentuneet arkkitehtuurialustat ja valitsi projektiin Red Hat OpenShiftin. Projekti onnistui, vaikka sisäistä tukea teknologialle ei ollut saatavilla. Nyt hän toivoo samaa jääräpäisyyttä ja omistautuneisuutta myös tiimiltään Solidabiksella.
Panu on ehtinyt suunnitella lukuisten ohjelmistohankkeiden arkkitehtuurit, johtanut pilvessä mikroarkkitehtuurien kanssa työskentelevää arkkitehtitiimiä ja toiminut yhteisten, tiimejä yhdistävien työkalujen kehittäjänä. Panu näkee, että uuden teknologian ja sen avaamien mahdollisuuksien opettamisella organisaatiolle turhista arkkitehtuuritöistä päästään usein myös kokonaan eroon. Esimerkiksi keskitetyllä ohjelmistokehitysalustalla voidaan hankkiutua eroon jokaiselle uudelle projektille erikseen tehtävästä työkalujen ja infrastruktuurin pystyttämisestä.

Panu on katsellut digitaalista transformaatiota monenlaisista näkökulmista: ”Olen joutunut useaan otteeseen toistamaan, että modernin teknisen arkkitehtuurin tai DevOpsin lopullinen hyöty ei synny teknologiasta itsestään. Mille tahansa organisaatiolle voidaan toimittaa modernit ohjelmistotuotannon työkalut, mutta näiden hyöty aukeaa vasta organisaation kulttuurillisen vallankumouksen myötä. Puhutaan kovasti kuinka digitaaliset transformaatiot ovat menneet pieleen, vaikka ns. transformaatio on jäänyt vain työkalupakin hankinnaksi. Tottakai monissa organisaatioissa pelkästään henkilöstön orkestrointiin vaaditut muutokset ovat niin mittavia, että on helppo ymmärtää miksi muutosta ei ole uskallettu edes aloittaa.”

Hetkeksi Panu pysähtyy ja jatkaa sitten selvää kunnioitusta äänessään: ”Digitaalisen transformaation moottori ovat ohjelmistokehittäjät, joista on tullut monille organisaatioille jo rahaa arvokkaampaa ainesta. Uuden teknologian eksponentiaalinen kasvu vain lisää tarvetta päteville kehittäjille. Samaan aikaan kasvava legacy-järjestelmien määrä aiheuttaa suuria vaikeuksia allokoida nykyisten kehittäjien aikaa uusien asioiden opiskeluun ja implementointiin. Tilannetta vielä pahentaa organisaatioissa edelleen näkyvä tietohallinnon ja liiketoiminnan välinen kuilu. Solidabiksessa kehittäjätiimimme on valmiina tukemaan teknistä päätöksentekoa, pilotoimaan uutta teknologiaa ja ratkaisemaan legacy-järjestelmien ylläpidon haasteita.”